Hulevesihallinta kalliotontilla
Tiivis kaupungin rakentaminen ja läpäisemättömien pintojen lisääntyminen ovat lisänneet hulevesihallinnan merkityksen myös rakennushankkeissa. Hulevesien väärien hallintamenetelmien valinta tulvariskin hallinnan yhteydessä voi aiheuttaa uusia hulevesien aiheuttamia riskejä ja haittoja omalle tai naapureiden kiinteistöille. Maankäyttö ja rakennuslaki (1999/132) 165 § määrää, että jos rakennuspaikkana olevan kiinteistön maanpinnan luonnollista korkeutta muutetaan tai suoritetaan muita toimenpiteitä, jotka muuttavat luonnollista vedenjuoksua kiinteistöllä, kiinteistön omistaja tai haltija on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei toimenpiteistä aiheudu huomattavaa haittaa naapurille. Mikäli kiinteistön omistaja tai haltija laiminlyö velvollisuutensa, kunnan rakennusvalvontaviranomaisen on hakemuksesta määrättävä haitan korjaamisesta tai poistamisesta.
Määräys koskee tasapuolisesti sekä pinta- että maanalaista valuntaa, joka syntyy esim. kalliopinnalla laajaimeytysmenetelmien käytön yhteydessä. Haitallista valuntaa voi esiintyä myös maanalaisesti kalliopintoja pitkin.
Maanalainen huleveden valunta tai johtuminen vaatii kriittistä ja tarkkaa tarkastelua silloin, jos hulevettä joudutaan viivyttämään kallioisella tontilla tai jopa louhimaan kallioon syvennys viivytysrakenteita varten. Vesi voi valua mm. maanalaisessa hiekka tai moreenikerroksessa, kallion pintaa tai kalliossa olevia luonnollisia halkeamia pitkin. Vesi ei pääse imeytymään kallioon ja se voi päätyä esim. naapurin rakennuksen perustuksien alle.
Toinen ongelma on maanalaisen valunnan sunnalla olevat vanhat kiinteistöt, jotka ovat usein salaojittamatta. Rakennuksien alle johtuva vesi voi aiheuttaa hienojakoisissa maalajeissa veden kapillaarisen nousun aiheuttamaa kosteusrasitusta.