Pihan peruskorjaus. Aurorankatu 13 Helsinki

Projektikuvaus – Bab Aurora Asunto-Osakeyhtiö, Aurorankatu 13, Helsinki

Pihan saneeraus – Poikkeuksellisen vaativa suunnittelutehtävä (RKY, suojeluluokka I)

Kohteessa laadittiin laaja, kulttuurihistoriallisesti merkittävän kerrostalokiinteistön pihan saneeraus- ja korjaussuunnitelma Helsingin Etu-Töölössä. Rakennus vuodelta 1913 (arkkitehti Karl Viktor Kellberg) on osa valtakunnallisesti merkittävää kulttuuriympäristöä (RKY) ja kuuluu suojeluluokka I -kohteisiin, mikä nosti suunnittelun vaativuusluokan poikkeuksellisen vaativaksi.

Suunnittelussa oli otettava huomioon rakennuksen jugendklassistinen arkkitehtuuri, alkuperäinen pihakokonaisuuden geometria, sekä Helsingin kaupungin Töölön korttelipihojen korjaustapaohjeet, erityisesti valaistusta ja materiaalivalintoja koskevat määräykset.

Lähtökohdat ja haasteet

• Piha on rakennettu kallioperän päälle, muodostaen paikoin jyrkkiä korkeuseroja ja rajallisia tiloja pihan toimintoihin.
• Julkisivut ovat hiljattain korjattu, mikä edellytti tarkkaa materiaalien ja rakenteiden yhteensovittamista rakennuksen kulttuurihistoriallisen arvon kanssa.
• Pihan kulkureitit olivat osittain epätasaisia ja turvallisuusriskit (muurivauriot, liukkaat pinnat, lumikuormat) oli huomioitava.
• Hulevedet johtuivat takapihalta etupihalle, ja vanhojen pintojen ja kallioisten rakenteiden vuoksi vedenpoisto edellytti erityistä tarkastelua.
• Asukkailla oli toiveita oleskelutiloista, istutusalueista, ruukkutarhan säilyttämisestä sekä selkeämmistä jäte- ja pyörätiloista.

Arkkitehtoninen tausta

Aurorankatu 13 on arkkitehtonisesti poikkeuksellisen merkittävä kohde. Rakennus edustaa ”geometrista klassisoivaa jugendia”, jossa yhdistyvät jugendin luontoon pohjautuvat periaatteet, käsityöläishenki ja klassismin symmetria sekä geometria (Suomen arkkitehtuurimuseo; Marjanen 2013, 42). Rakennuksen alkuperäiset materiaalit – kotimainen luonnonkivi, puu ja rappaus – sekä julkisivun rytmi luovat vahvan kulttuurihistoriallisen kontekstin, joka jatkuu myös pihaympäristössä.

Tämän arkkitehtonisen identiteetin huomioiminen oli keskeinen lähtökohta pihasuunnittelulle. Kaikki piharakenteet, istutukset, muurit, kulkureitit ja valaistuksen ratkaisut mitoitettiin ja muotoiltiin kunnioittamaan rakennusta sekä vahvistamaan sen jugendklassistista luonnetta. Pihan historiallinen ympyrämuoto, klassinen symmetria ja luonnonmateriaaleihin tukeutuvat pinnat toistavat rakennuksen aikakauden arvoja ja kaupunkikuvallisia lähtökohtia.

Suunnitelmaratkaisut

1. Historiallisen pihakokonaisuuden palauttaminen

Etupihan klassinen istutusympyrä palautettiin alkuperäisen asemapiirustuksen mukaisiin mittoihin (asemapiirros 1981). Ympyrämuotoa vahvistettiin kaarevilla graniittireunakivillä, symmetrisillä kulkureiteillä ja muotoon leikatulla pensasaidalla, jotka kunnioittavat rakennuksen jugendklassismia.

2. Uusi tasattu oleskelu- ja leikkialue

• Oleskelualue korotettiin kaarevalla graniittimuurilla, jonka materiaalit valittiin vastaamaan rakennuksen sokkelin punertavaa luonnonkiveä.
• Alueelle sijoitettiin pergola, penkit, pöydät ja leikkitarkoitusta osoittava jousikeinu (kaavamääräyksen edellyttämä).
• Pergola verhoiltiin köynnöksillä, jotka tarjoavat näkösuojaa ja pehmentävät tilan kaupunkikuvallista ilmettä.

3. Jäte- ja pyöräalueiden uudistus

• Suunniteltiin uusi paloturvallinen jätepiste (MODUL-katosjärjestelmä), jossa huomioitiin seinien etäisyydet ja vanhojen muurien rakenteellinen kunto.
• Vanha pyöräkatos, joka tukeutui naapurin seinään, korvattiin uudella itsenäisellä pyöräkatoksella.
• Pihalle lisättiin pyöränpesupaikka, pistorasiapylväät ja varastotilojen järjestely.

4. Luonnonmukainen hulevesien hallinta

Uuteen oleskelualueenhulevedet johdetiin istutuskaistoihin ja viivytystä lisättiin kasvualustojen ja luonnonpohjaisten ratkaisujen avulla. Takapihan hulevesien ohjaus holvikaarta pitkin säilytettiin, kunnes rakenteiden muuttaminen olisi mahdollista.

5. Materiaalit ja valaistus (kaupunkikuva- ja suojelumääräykset)

      Kaikki materiaalit valittiin rakennuksen aikakauden mukaisesti:

• punertava kotimainen graniitti,
• noppakivi
• klassikkokivet ympyräladonnalla,
• Keboni-puutuotteet pergolaan.
• Valaistus suunniteltiin ensisijaisesti seinille ja muureihin integroiduilla valaisimilla.
• Valonjako suunnattiin alas häikäisyn estämiseksi.
• Valoteho ja väri yhtenäistettiin ympäröivän korttelin valaistukseen.

6. Kasvillisuus ja ekologisuus

• Varjoisan sisäpihan olosuhteisiin valittiin varjokasvillisuutta, perinteisiä perennoja ja luonnonkasveja:
• taksukset, köynnöskasvit, pikkutalvio, saniaiset, varjoyrtti, karhunlaukka, varjolilja.
• Istutuksilla tuotiin pihaan pehmeää, metsäistä tunnelmaa, joka tukee Töölön historiallista pihakulttuuria.
• Ruukkuviljelylle jätettiin oma alue asukkaiden toiveesta.

Suunnitteluprosessi

• Projektissa tehtiin useita katselmuksia ja käyttäjälähtöisiä kolme luonnosvaihtoehtoja (VE1, VE2, VE3).
• Rakennus- ja maisemarakenteet suunniteltiin yhdessä rakennesuunnittelijan kanssa erityisesti muurien, kaiteiden ja kalliorakenteiden osalta.
• Työssä yhdistettiin kulttuurihistoriallinen inventointi, maisema-arkkitehtuurin periaatteet, luonnonmukainen hulevesisuunnittelu ja pihan käytettävyyden parantaminen

Yhteenveto

Aurorankatu 13:n suunnittelukohde oli kokonaisuutena poikkeuksellisen vaativa kulttuurihistoriallisen ympäristön, kallioperän, korkeuserojen, suojelumääräysten ja asukkaiden toiveiden yhdistelmänä.
Suunnitelma yhdisti rakennuksen jugendklassistisen arkkitehtuurin, kaupunkikuvallisen hienovaraisuuden, ekologiset ratkaisut ja turvallisen, viihtyisän pihan toiminnallisuuden.

Muita projekteja

Näytä lisää