Luontoystävällinen menetelmä kasvillisuuden valinnassa

Luontoystävällinen menetelmä kasvillisuuden valinnassa

Pintamaakerros kasvualustana

 

Pintamaa läjitetään tai hyödynnetään. Raivauksessa poistettu kasvualustaksi kelpaava pintamaa varastoidaan nyt tontilla. Miten pintamaakerros toimii myös hyvänä kasvualustana?
Kasvualusta on materiaali, missä kasveja kasvatetaan. Kasveilla on sen suhteen erilaisia lajikohtaisia vaatimuksia kasvualustan happamuudesta, ilmavuudesta, veden pidätyksestä, multavuudesta ja hiekkapitoisuudesta. Kasvualusta sisältää sekä orgaanisia, että epäorgaanisia maalajeja.
Jokainen kasvualustan ominaisuus voi olla puutteellinen, optimaalinen tai ylimääräinen kasvien hyvinvointiin nähden. Tasapaino löytyy mm. tunnistamalla maalajit, maaperän ominaisuuksia parantamalla ja sopivan kasvillisuuden valinnalla.
Eloperäisiä maalajeja ovat humus, turve ja lieju. Nämä maalajit ovat syntyneet kasvien ja muiden eliöiden jäänteistä. Humusmaan paksuus on Suomessa yleensä 25…30 cm. Turvekerros voi olla huomattavasti syvempi.
Orgaanisia maalajeja ovat hiekka, hieta, hiesu, hiesusavi ja savi. Maalajien pääominaisuuksia ovat:
Hiekkamaa- ei pidätä vettä eikä ravinteita, kuivuu nopeasti.
Hietamaa – pidättää heikosti ravinteita, mutta sopii hyvin monille kasveille.
Hiesumaa- tiivistyy helposti, ravinteiden -ja veden pidätyskyky on kuitenkin hyvä
Savimaa- sisältää paljon ravinteita, mutta kovettuu ja tiivistyy helposti. Huono maan ilmapitoisuus.
Turve sisältää paljon vettä-, ravinteita ja ilmahuokosia, mutta lämpenee hitaasti keväällä.
Savi -ja turvemaita kutsutaan ”kylmiksi maalajeiksi”

Miten tunnistetaan  maalaji?

Maalajit voidaan erottaa paikan päällä pääpiirteissään sormin pyörittämällä maalajista pallo tai makkara.

Kuva2

 

 

 

 

Mikä on maaperän pH?
Kasvillisuuskerroksen maavesi sisältää vesiliukoisia mineraaleja ja orgaanisia aineksia. Happamuutta lisää organisten aineksien mädäntymisprosessit. Mitä enemmän orgaanista ainesta maaperässä on, sitä korkeampi sen happamuus. Parhaat kasvuolosuhteet luo hieman alle neutraalit sekä hieman happamat maalajit, joiden pH on 5,5 – 7. Emäksisyys voi olla myös haitaksi kasveille, esimerkiksi kun pH on enemmän kuin 7,  männyn ja tammen kasvu heikkenee. Lähtökohtaisesti vaikuttaminen maaperän happamuuteen kalkitsemalla ei tuo pysyvää tulosta, koska tontin olosuhteet palautuvat kuitenkin lähtökohtaiseen pH-arvoon ajan kuluessa. Kalkitusta joudutaan tällöin suorittamaan määräajoin, jos happamaan maaperään istutetaan emäksisen maan kasveja.

Miten parannetaan maaperän mekaanisia ominaisuuksia kasveille sopivaksi?

Hiekka -ja karkea hieta parannetaan lisäämällä kasvualustaan savea.
Savi ja hiesumaita vastaavasti parannetaan lisäämällä hiekkaa.
Karkeasti noin 30-40% hiekkaa tai savea lisätään rakennusaikana tiivistyneeseen maaperään, ennen kasvualustan levittämistä. Sekoitus tehdään tasalaatuiseksi ja kuohkeaksi esim. minikaivurilla tai jyrsijällä. Turpeeseen sekoitetaan sekä savea, että hiekkaa. Turvetontille tarvitaan myös muita maarakenteellisia toimenpiteitä maaperän kantavuuden parantamiseksi.

Miten valitaan kasvillisuus?
Kasvillisuus piha-alueille valintaan ekologisten olosuhteiden mukaisesti. Ensisijaisesti lähtökohtana on varmistaa mihin olosuhteisiin kasvi on sopeutunut luonnossa. Erityisesti puut ja pensaat valitaan valon, veden määrän, happamuuden ja maaperän perusominaisuuksien mukaisesti. Kasvillisuuden valinnassa pitää aina muistaa, että mekaaninen maanparannus ei muuta maaperä perusominaisuuksia. Maaperän rakenne vaikuttaa merkittävästi ilma, vesi -ja kemiallisiin ominaisuuksiin, ja sen mukaisesti alueen luonnon kasvillisuuden muodostumiseen. Luonnon kasvillisuuden lähtökohtana on helppo tapa pihan kasvillisuuden valinnassa. Nyrkkisääntönä, että lehti- ja varjo havupuulajit (esim. kuusi ja tuija) viihtyvät hyvin savimaalla, vastaavasti männyt ja katajat ovat hiekka ja kallioperäisen maan kasvillisuutta.

 

Kuva1